|
|
|
Puuttuuko tunnukset?
Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyritykset
FYSI ry
Nuijamiestentie 5 B
00400 Helsinki
P. 09-477 2344
F. 09-477 2314
www.fysi.fi
fysi.info(at)fysi.fi
Ajo-ohje
Finlands Fysioterapi- och Rehabilitationsföretagare
FYSI rf
Klubbekrigarvägen 5 B
00400 Helsingfors
Finland
Tel. +358 9 477 2344
Fax. +358 9 477 2314
www.fysi.fi
fysi.info(at)fysi.fi
FYSI - Association of Private Physiotherapy and Rehabilitation Clinics
in Finland
Nuijamiestentie 5 B
00400 Helsinki
Finland
Tel. +358 9 477 2344
Fax. +358 9 477 2314
www.fysi.fi
fysi.info(at)fysi.fi
|
|
|
FYSI-lehti
Fysioterapian ja kuntoutuksen ammatillinen
uutis- ja asiakaslehti
o Lue uusin FYSI-lehti
o FYSI-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2012
o Seuraava FYSI-lehti 1/2012 ilmestyy 24.02.2012
o Aineistot 06.02.2012 mennessä
o Katso mediakortti 2012 (pdf)
o Voit ilmoittaa OSOITTEENMUUTOKSESTA tällä lomakkeella
o Osallistu LUKIJAKILPAILUUN tällä lomakkeella
o Nettilehden lukuohjeet
o Klikkaa haluamaasi numeroon:
4/2003
Azerbaidzanissa janotaan perustietoa vammaisten lasten fysioterapiasta
Kolmisen vuotta sitten turkulainen fysioterapeutti Kirsi Kainonen sai vieraita työpaikalleen lasten neurologiseen yksikköön TYKS:iin. Azerbaidzanissa asuva opettaja ja sairaanhoitaja Nina Koptseva katseli kiinnostuneena, miten Kirsi syötti erikoistuolissa istuvaa vaikeavammaista lasta ja kysyi, mitä ihmettä hän oikein teki. Kun Kirsi seuraavana keväänä matkusti puolestaan Azerbaidzanin pääkaupunkiin Bakuun, hän ymmärsi kysymyksen: ränsistyneessä maassa vammaiset lapset oli suljettu pois silmistä orpokoteihin, joiden olosuhteet minimaalisine henkilökuntineen ja olemattomine hygienioineen olivat suomalaisaisteille käsittämättömät. Kirsin muutaman kristillisen järjestön tuella orpokoteihin viemä perustieto tuli suureen tarpeeseen.
"Näytän, miten meillä kuntoutetaan"
Asenteiltaan hyvin vammaisvihamielisessä maassa oli ja on yhä enemmän myös toisenlaisia asenteita. On perheitä, jotka imevät kaiken mahdollisen tiedon ja tuen. - Ja on ammattilaisia, joilla ei ole mitään tietoa vammaisten lasten hoitamisesta, mutta joilla on kyltymätön halu oppia lisää, Kirsi kertoo.
Joukko tällaisia lääkäreitä ja terapeutteja on seurannut Kirsiä hänen tekemillään kolmella matkalla, käynnistänyt neuvolatyyppistä toimintaa vammaisten lasten vanhemmille ja alkanut käydä hoitamassa lapsia hoitokodeissa.
- En lähtenyt kertomaan vieraaseen kulttuuriin, mitä siellä tehdään "väärin", vaan näyttämään, miten itse suhtaudun vammaisuuteen ja erilaisuuteen.
- Kävimme läpi lapsen kerrallaan, otimme esiin hänen erityisongelmansa ja sen, miten juuri häntä voisi tukea syömään, istumaan, liikkumaan. Mukana olijoiden ammatillinen innostus heräsi, kun he huomasivat, miten pienellä oikeanlaatuisella avustamisella lapset saivat lisää omatoimisuutta.
- Suuri hämmästyksen aihe oli myös se, että otin kontaktia lapsiin. Hoitohenkilökunnan suut loksahtivat auki, kun he huomasivat, että kontaktinotto toi vastaukseksi kuuntelua ja jopa yritystä toimia siten, kuin pyysin lasta tekemään. Henkilökunta, jota on aivan liian vähän, ei ollut ymmärtänyt, että vammainenkin lapsi voi rajoituksistaan huolimatta kehittyä, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus.
Uusi näkökulma omaan työhön
Vierailut Bakuun ovat antaneet Kirsi Kainoselle aivan uutta näkökulmaa myös omaan työhön vammaisten lasten parissa. - Neurologinen kuntoutus ei ole meillä Suomessakaan oikein trendikästä, sieltä kun ei tule ulos rikkaita, hyvännäköisiä menestyjiä. Siksi hoitohenkilökunnankin usko omaan työhön välillä horjuu.
- Bakussa ollessani toivon, että kaikilla neurologisen kuntoutuksen parissa työskentelevillä kollegoillani olisi mahdollisuus vierailla siellä ja nähdä, millaiseen tilanteeseen päädytään, kun heidän työpanoksensa puuttuu: millaiset nivelet ja lihakset on lapsella, joka ei ole saanut minkäänlaista kuntoutusta, millainen on hänen kykynsä toimia ja miten omaan maailmaansa hän taantuu, kun aikuiskontakteja ei kerta kaikkiaan ole. Lasten ilo oli uskomaton, kun meillä oli mahdollisuus pitää heitä sylissä edes hetken aikaa.
- Olen yrittänyt levittää sanaa siitä, mitä Azerbaidzanissa tarvitaan. Meidän ei tarvitse aina antaa rahaa, vaan voimme viedä omaa osaamistamme. Monet ovat halunneet olla mukana auttamassa. Kun palaan Bakusta kotiin, ymmärrän joka kerta, että on sananmukaisesti ollut lottovoitto syntyä Suomeen, kolmen tyttären äiti Kirsi Kainonen sanoo.
|
|
|
|
|
